Kausi 2015 – Euforiaa ja matalapainetta

Kausi 2014 päättyi perinteiseen tapaan Ruotsi-otteluun. Kaksoisvoitto 3000m esteissä Maestro Keskisalon johdolla oli hyvä päätös kauteen. Yhtään kisaa en olisi voinut enempää juosta, koska kantapää oli aivan loppu. Akilleksen kiinnityskohdassa oli keväästä asti repeämä ja kesä meni sen kanssa kikkaillessa.

Lähtö kauteen 2015 alkoi syksyllä 6 viikon juoksemattomalla pätkällä, joka ei tosi vielä parantanut kiinnityskohtaa kokonaan. Kantapää oli parempi, muttei kivuton. Piikkarijuoksu rasittaa kiinnityskohtaa eniten ja sitä välttelin. Tosin eipä piikkareilla muutenkaan yleensä syksyllä juosta muuta kuin maastokisoissa. Syksy eteni loppujen lopuksi hyvin ja oli tammikuussa hyvässä vireessä.

File 19.9.2015 14.36.03File 19.9.2015 14.37.16

Tammikuun alun lyhyen Portugalin leirin jälkeen sain lievän vatsataudin jälkitautina reaktiivisen artriitin. Polvet, selkä, olkapäät ja oikeastaan lähes kaikki nivelet olivat vuoron perään tulehtuneita. Selkä oli pahin. En pystynyt istumaan paikallaan kuin hetkeen ennen kuin kipu kävi sietämättömäksi. Autolla ajaessa nousin joka liikennevaloissa seisomaan auton viereen helpottamaan tuskaista oloa. Harvoin sitä toivoo valojen vaihtuvan punaisiksi. Siinä oli oululaisilla ihmettelemistä, kun nojailin tammikuun puolivälin pakkasissa liikenneruuhkan keskellä autoon. Valon vaihtuessa vihreäksi, hyppäsin kuskin paikalle ja nytkähtelin penkissä sähköiskuilta tuntuvien kipuaaltojen iskiessä tasaisin väliajoin alaselkään.

Lopulta selkäkivut antautuivat nopeasti, mutta polvet vaivasivat pitkään. Olin 8 viikkoa lähes kokonaan juoksematta ja ensimmäinen 4 viikkoa jouduin pitämään totaalilepoa. Polvet olivat jäykät ja kipeät, eivätkä ne taipuneet edes vesijuoksuun. Jotakin hyvää tauosta kuitenkin oli. Kantapää parani lähes kivuttomaksi juoksutauon aikana. Maaliskuussa aloittaessa taas juoksutreenejä kesä tuntui olevan jo turhan lähellä.

Kunto nousi lopulta yllättävän nopeasti ja jo kertaalleen hylätyt SM-maastot toukokuun puolivälissä tulivat viime hetkellä ohjelmaan. Ylikiimingin metsiä nuoruuden kolunneena maasto sopii minulle alustana hyvin ja sain kaivettua lopulta omaksikin yllätykseksi voiton miesten 4 kilometriltä.

File 19.9.2015 14.38.05

Kunto jatkoi nousuaan kevään kääntyessä kesäksi, mutta rataharjoittelu oli vielä hyvin vähäistä kesäkuun alkuun mennessä. Juoksin ensimmäisen estekisan Huelvassa viime kesän tapaan. Huelvan estekisa on perinteisesti niin hyvä, että halusin käydä avaamassa siellä kauden, vaikka en ollut ehtinyt tehdä alle vielä yhtään esteharjoitusta. Perinteiseen tapaan minulla oli kramppiongelmia SM-maastojen jälkeen pohkeessa ja se esti estetreenit toukokuun lopusta.

Huelvassa keli kisan aikana oli tuulinen ja 28 juoksijan porukka kasaantui läjään. Kenelläkään ei ollut vetohaluja. Kilpailu oli haastava ja tulos keskinkertainen 8.40. En olisi siinä hetkessä uskonut, että se jäisi kesän parhaaksi tulokseksi.

File 17.7.2015 10.45.35File 17.7.2015 10.44.24

Huelva oli kesän ajallisesti kesän paras estekisa, mutta kaukana kesän parhaasta juoksusta. Juhannuksena pidettiin joukkueiden EM-kilpailut ja Suomi oli noussut viime kesänä korkeimpaan sarjaan Euroopan valioiden joukkoon. Lähtölista oli kova. Viime kesän EM-kisojen voittaja ja kakkonen, sekä liuta EM-finalisteja. Espanjalla oli Huelvan voittaja edustamassa punaista ja keltaista. Ensimmäinen 2400m juostiin hitaasti, n. 9 minuutin vauhtia ja viimeinen 600m vedettiin sitten urku auki. 5. sija kovassa porukassa on mielestäni paras kisa mitä olen juossut. Aika jäi alun kyttäilyn jälkeen vaatimattomaksi 8.43:een, mutta kilpailu kertoi, että vire oli parempi kuin koutsin kanssa ajateltiin sen vielä tässä vaiheessa olevan. 8.30 olisi kaiken järjen mukaan pitänyt mennä jo sillä hetkellä vauhtikisassa.

Cheboksary2015File 19.9.2015 15.03.33

Venäjältä matka jatkui suoraan Sveitsin St. Moritziin korkeanpaikan leirille. Moritzissa oli tarkoitus treenailla kaksi viikkoa ja testata kesän keskellä tehtävää lyhyttä leiriä. Sopeutuminen ylös meni hyvin ja pääsin tekemään kovia treenejä heti toisena päivänä korkealla. Leiri oli kaikin puolin hyvä. Toisella viikolla tosin akilles ärtyi ja jouduin jättämään viimeisen kovan treenin väliin.

File 19.9.2015 15.13.26File 19.9.2015 15.14.34

File 19.9.2015 15.21.48File 19.9.2015 15.26.09

St. Moritzista Suomeen ja Seinäjoelle SM-viesteihin. Oma osuus meni ihan ok, ei mitään ihmeitä. Juokseminen ei nyt mitään parasta ollut suoraan leirin ja matkustuksen jälkeen. Kaikki oli hyvällä mallilla kohti Lapinlahden eliitti, missä oli tarkoitus hyökätä MM-kisarajan kimppuun. Alkuviikko viestien jälkeen oli tosi tukkoista. Lopulta, viikon puolivälissä sairastuin. Kolme päivää 39 asteen kuumeessa. Kisaan, johon olin valmistautunut keväästä asti, oli aikaa 1,5 viikkoa. Ei naurattanut.

Pääsin suhteellisen nopeasti treeneihin kiinni. No, jälkikäteen ajatellen kiirehdin liian nopeasti. Ehdin tehdä muutaman kovemman treenin ennen Lapinlahtea. Eka oli hyvä, toinen heikompi ja lopulta liian kova. Lapinlahdella tavoitteena oli 8.28, tulos joka kaiken järjen mukaan St. Moritzissa tehdyillä treeneillä ja vireellä olisi pitänyt olla juostavissa. Ei ollut. 8.55 ja totaalinen hyytyminen.

No, parin päivää kevyttä juoksua ja Joensuussa vitosella jänistely 3000 metriin asti sujui hyvin. Sen jälkeen hiukan treeniä ja kohti Kalevan kisoja. Kevyet lenkit ja vauhtikestävyystreenit menivät normaalisti, mutta kovissa ratatreeneissä vire oli kadoksissa. Alkuverkassa ennen Kalevan kisoja tuntui kuitenkin tosi hyvältä. Ajattelin verryttelyn aikana, että nyt alkaa kroppa toimiin. Lopulta kisassa hyydyin helposta tunteesta samaan tapaan kuin Lapinlahdella. Sama toistui myös Kööpenhaminassa muutaman päivän kuluttua. Muutaman viikon aikana estetulokseen oli tupsahtanut lisää puolen minuutin verran. Ei naurattanut vieläkään.

Kööpenhaminan reissu laittoi pisteen MM-unelmille. Pekingin kisat olisi seurattava katsojana. Kilpailukauden oli kuitenkin tarkoitus jatkua parin viikon treenijakson jälkeen. St. Moritzissa ärtynyt akilles alkoi kuitenkin kipeytyä pikkuhiljaa elokuun edetessä ja lopulta aloimme arpoa Ruotsi-ottelun suhteen. Ensin välistä jäi Norjan kisa, sen jälkeen Tampere ja lopulta päätettiin, että nyt on turha lähteä toistamaan viime vuotta Ruotsi-otteluun. Pidin pari viikkoa taukoa juoksusta ja pyöräilin sen, minkä sairastelun lomassa ehti.

Kuluneen viikon alussa palasin juoksun pariin ja akilles tuntuu hyvältä. Treenit kohti kesää 2016 ovat alkaneet. Edessä on arvokisojen tupla, EM-kisat Amsterdamissa kesäkuun lopulla ja olympialaiset Riossa elokuussa. Ylikiimingin Nuijamiehillä on ollut historian aikana yksi edustaja olympialaisissa. Hiihtäjä Sirpa Riikola (os. Ryhänen) Albertvillessä 1992. Olisi jo korkea aika saada toinenkin nuijamies Sirpan lisäksi olympiatasolle.

It`s time to lace up your sneakers and hit the road!

-Janne aka @nuijamies-

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s